GLS on ollut jo useita vuosia minulle korkeanpaikan leiri ja tsekkauspiste johtajana kasvamisen matkalla. Joka kerta sillä on ollut tärkeä rooli omassa kasvussani, mutta pari kertaa GLS:n merkitys on ollut suorastaan ratkaiseva. Kerron nyt yhdestä hetkestä, joka muutti johtamistyyliäni pysyvästi.

Vuoden 2009 tapahtuman puheista en muista enää paljoakaan, mutta muistan kuinka kesken kaiken koin Jumalan puhuvan minulle. Puhuttelu ei noussut suoraan mistään yksittäisestä puheesta vaan kehkeytyi vähitellen kahden päivän aikana. En myöskään kuullut ääniä päässäni, vaan syvältä sisimmässäni alkoi nousta ääni joka toisti: ”Astu askel taaksepäin!”

Ymmärsin välittömästi. Kehotus tarkoitti, että minun olisi astuttava johtamistyylissäni taka-alalle ja annettava seurakuntalaisille enemmän tilaa.

Seurakuntamme kasvussa oli jo jonkin aikaa jatkunut tasannevaihe. Ymmärsin nyt, että keskeisin syy kasvun pysähtymiseen olin minä itse – tai tarkemmin sanottuna liian keskeinen roolini pastorina. Tahtomattani olin tullut luoneeksi kulttuurin, jossa lähes kaikki vähänkin merkittävämmät asiat kulkivat minun kauttani. Tämä oli ajan myötä johtanut siihen, että minusta oli tullut pullonkaula, joka käytännössä rajoitti seurakuntalaisten luovuutta, innostusta ja toimintavapautta. Tämä taas oli johtanut kasvun pysähtymiseen.

Nyt ymmärsin, että minun oli muutettava johtamistyyliäni. Minun oli astuttava pois keskiöstä ja päästettävä seurakuntalaiset irti. Kontrollin tilalle täytyi tulla luottamus, virheiden välttämisen tilalle rohkeus epäonnistua ja pastorin ideoiden tilalle seurakuntalaisten luovuuden vallankumous.

En kuitenkaan tiennyt, miten se tapahtuisi. Kuin taivaan lahjana sain pian GLS:n jälkeen puhelun, jossa minua houkuteltiin Mestarivalmentaja-koulutukseen.

Tajusin heti, että tässä on vastaus ongelmaani. Mestarivalmentaja-koulutus tähtää juuri siihen, että johtajan työtapa muuttuu perinteisestä johtamisesta enemmän valmentamiseksi.

Nyt, monta vuotta Jumalan puhuttelun ja käydyn koulutuksen jälkeen uskallan sanoa, että seurakuntamme ei enää pyöri minun ympärilläni. Seurakuntalaiset ovat saaneet paljon enemmän tilaa, ja aivan uskomaton määrä luovuutta on todellakin vapautunut. Ja mikä parasta: toimintaamme osallistuvien määrä on jo hyvän aikaa kasvanut yli 20 prosenttia vuosittain.

Muutos ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä. Se on vaatinut vuosien tietoisen prosessin ja paljon takapakkeja. Mutta nyt kun näen kasvun hedelmät, tiedän että jokainen epäonnistuminenkin on ollut tarpeellinen taltanisku Mestarin työskennellessä.