Ensimmäinen GLS-kokemukseni marraskuussa Joensuussa oli unohtumaton. Konferenssin luentojen ja niiden prosessointien ajatukset siirtyivät lähes huomaamatta jokapäiväisen elämäni eri osa-alueille. Konferenssista jäi mieleen erityisesti kaksi puhetta, joista palautteiden mukaan suurin osa osallistujiista oli pitänyt: Craig Groeschelin opetus sukupolvien välisestä johtamisesta ja Bill Hybelsin viimeinen puhe seurakunnasta maailman toivona. Paneudun aluksi Groeschelin opetukseen.

Groeschel painotti, että nuorista nousee tulevaisuuden johtajia, mutta se vaatii sekä meiltä nuorilta että kokeneemmalta sukupolvelta määrätietoista työtä. Groeschel mainitsi kolme konkreettista työkalua, joilla voimme saada nuoren ja vanhemman sukupolven yhteistyöstä mahdollisimman paljon irti. Yksi näistä työkaluista on erityisten mentorointihetkien järjestäminen eli kokeneen ja nuoremman johtajan väliset keskusteluhetket.

Minulle tuli hiljattain mahdollisuus viettää sellainen hetki kokeneen johtajan kanssa. Hän ei todennäköisesti ole kuullut Groeschelin opetusta, mutta opin tuon parituntisen aikana paljon. Kuulin niistä ajatus- ja toimintatavoista, joilla pärjää yritysmaailmassa. Myöhemmin olen huomannut, että olisin halunnut äänittää keskustelumme ja kuunnella sen yhä uudelleen, imeä kaiken sen tiedon ja panna sen käytäntöön. Uskon, että ilman Groeschelin opetusta en olisi osannut arvostaa tuota hetkeä sen ansaitsemalla tavalla. Olen erityisen iloinen siitä, että ymmärsin keskustelumme päätteeksi kiittää saamistani opetuksista.

Hybelsin lopetuspuhe GLS-konferenssissa puhutteli varmasti meistä jokaista syvästi. Puheensa lopuksi Hybels haastoi meidät kaikki rukoilemaan 30 päivän ajan aamurukouksen kortista, joka meille jaettiin. Otin haasteen innoissani vastaan ja rukoilin tuon rukouksen lähes joka aamu (arvostan suuresti teitä kaikkia, jotka teitte sen aivan joka aamu!). Vaikka en rukoillut kortin sanoin joka aamu, kortin merkitys kasvoi suureksi. Mietin, missä sitä olisi hyvä säilyttää, ja päädyin laittamaan sen Raamattuni väliin. Muutaman päivän päästä huomasin, että olin ennen tuota rukousta alkanut lukea Psalmien kirjaa alusta luku kerrallaan aamuisin. 30 päivää meni, mutta aamuiset psalmihetkeni jatkuvat edelleen. Välillä muistan eteisessä toppatakki päällä, etten ole lukenut vielä aamuista lukua, mutta kiitos teknologian, ensimmäiseksi työpaikalla avaan Raamattu-sovelluksen puhelimestani ja luen psalmin.

Mielestäni näillä GLS-eväillä — kokeneimpien arvostamisella, kunnioituksen osoittamisella ja psalmihetkillä — on hyvä aloittaa jokainen päivä mutta myös uusi vuosi 2013.