Miksi niin harvasta tulee paras? Miksi maailmassa on vain muutama suurenmoinen johtaja, ilmiömäinen pastori tai huippu-urheilija? Miksi toiset johtajat menestyvät vaikeissakin olosuhteissa ja toiset eivät? Näitä kysymyksiä jäin pohtimaan viime vuoden GLS-konferenssin jälkeen.

Jim Collins pureutui opetuksessaan onnistumisen ja epäonnistumisen teemaan. Miksi yksi menestyy ja toinen epäonnistuu? Collins listasi ratkaisuksi kolme johtajuusteesiä; fanaattinen kurinalaisuus, empiirinen luovuus ja tuottelias vainoharhaisuus. Hän käytti esimerkkinä kahta retkikuntaa, jotka kisasivat Etelämantereen valloituksesta. Toinen retkikunta tuli voittajana maaliin, ja toisesta ei kukaan palannut elävänä takaisin. Voittajatiimin onnistumisen salaisuus oli fanaattisen kurinalaisesti suoritettu 20 mailin päivittäinen marssi, olivatpa olosuhteet hyvät tai huonot.

Kurinalaisuus saa minut innostumaan jollakin ihmeellisellä tavalla. Pidän haasteista, ja usein haasteiden voittaminen vaatii raakaa työtä ja kurinalaisuutta. Opin tämän jo lapsena. Pääsin juoksukilpailuihin isonsiskon perässä heti kun pystyssä pysyin. Hieman vanhempana tajusin, että jos haluan menestyä, minun pitää ryhtyä harjoittelemaan. Kun ilmoitin haluavani huippu-urheilijaksi, minut ohjattiin rakkaudellisesti metsään hiihtämään ja pihalle juoksemaan päivä toisen jälkeen.

Harjoitus tekee mestarin. Niin tekee myös kurinalaisuus. No, minusta ei tullut maailmanmestaria eikä edes Suomen mestaria, sillä harjoitusinto loppui jossain vaiheessa matkalla kohti huippua. Opin kuitenkin tärkeän kurinalaisuuden periaatteen.

Sovellan kurinalaisuuden periaatetta elämäni eri osa-alueilla päivittäin. Ilman kurinalaisuutta en olisi saanut tutkintoja yliopistosta etuajassa, en juoksisi maratoneja enkä edes eläisi läheisessä suhteessa Jumalan kanssa. Tällä hetkellä yksi päämääristäni on kasvaa johtajana. Niinpä käynkin 20 mailin marssille päivittäin kyseenalaistaen ajatteluani, ruokkien tiedonnälkääni ja tarkkaillen ympäristöäni oppiakseni lisää johtajuudesta. Ei siis riitä, että käyn kerran vuodessa GLS-konferenssissa, vaikka se loistava konferenssi onkin! GLS-opetuksista on hyötyä vasta kun sovellamme niitä käytäntöön päivittäin.

Onko 20 mailin marssi siis avain parhaaseen? Uskon Collinsin tavoin, että kurinalaisella toiminnalla on keskeinen merkitys menestyksessä. Kurinalaisuus ei ole luonnollista — vai montako luonnostaan kurinalaista pientä lasta olet tavannut? Kurinalaisuus on opittua. Meillä jokaisella on siis mahdollisuus kehittää kurinalaisuutta ja jättää sen avulla keskinkertaisuus taaksemme. Ryhtykäämme määrätietoiseen marssiin kohti parasta — Jumalan kunniaksi!

Mitä tavoitetta kohti sinä lähdet seuraavaksi päivittäisen 20 mailin marssin avulla?