Global Leadership Summit

15.-16.3.2024 Tampere


Global Leadership Summit Suomi -konferenssin teemana on LUOTTAMUS

"Rohkaisen lähtemään, sillä sinäkin tarvitset ja ansaitset jonkun paikan, jossa voit pysähtyä työtovereidesi, ystävien ja tuttavien kanssa miettimään omaa työtäsi. Tämä on se paikka." - Rovasti Arto Antturi -








Lauri Nurminen
Varatoimitusjohtaja Radio Dei

On aika tehdä töitä ja on aika levätä – Onhan?

16/02/2013 - Lauri Nurminen

Muistan vielä hyvin, kun tulin vuonna 2006 ensimmäistä kertaa GLS-konferenssiin ja mietin jo etukäteen, miten mahdan pysyä hereillä umpiväsyneenä. Seminaareilla on muutenkin ollut taipumus nukuttaa minua. Ennakkoasetelmia ei parantanut kyyninen suhtautumiseni puheiden tulemiseen dvd-levyiltä.

Suureksi yllätyksekseni jo konferenssin ensimmäinen puhe vangitsi huomioni täysin, ja nuo kaksi päivää vierähtivät todella nopeasti. Aivan kuin olisi saanut hengellisen, työmotivaatiota sisältävän adrenaliiniruiskeen.

Olen usein miettinyt, mikä GLS-konferenssista tekee niin hyvän. Minulle tärkeimpiä asioita ovat olleet suurta vastuuta kantavien johtajien avoimuus omien virheiden suhteen, virheistä oppiminen ja luja sitouminen omaan kutsumukseensa ja työhönsä. Ehkä voisi sanoa, että näistä asioista syntyy puhujien vahva uskottavuus.

Perustotuudet kantavat hedelmää

Jotta konferenssien anti ei jäisi päännyökyttelyksi katsomossa, olen pyrkinyt sitoutumaan konkreettisiin muutoksiin omassa johtamisessani. Useimmat puheet eivät loppujen lopuksi sisällä suuria oivalluksia vaan perustotuuksia, joita jostakin syystä on vaikea toteuttaa arjen työssä. Monet puheet myös jäävät hiljalleen vaikuttamaan ja kantavat hedelmää vielä vuosienkin päästä.

Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen minuun todella vahvasti vaikuttanut puhe ensimmäiseltä kerralta, vuodelta 2006. North Point Ministries -seurakunnan pastori Andy Stanley puhui silloin määrätietoisesta johtamisesta. Opetuksen yksi pääidea oli ajatus, että pelko ohjaa huomaamatta valintojamme ja että pelon takana on viime kädessä epäluottamus Jumalaa kohtaan. Epäluottamus ilmenee ajatuksena: ”Jos minä itse en tee tätä, ei sitä tee Jumalakaan.” Tätä ei kuitenkaan helposti tunnusta itselleen eikä Jumalalle.

Työelämässä yksi pelon ohjaamien valintojen ilmentymä on uhrautuvainen työntekijä. Ikävintä on, että uhrautuvaisen työntekijän uhrina on työntekijän itsensä lisäksi hänen perheensä. Tämän olen minäkin joutunut kokemaan. Ongelma näyttää olevan valitettavan yleinen, mistä kertovat monissa hengellisissä yhteisöissä tapahtuvat uupumiset. Uupuneet levon julistajat – melko ironista!

Luottamus Jumalaan tunteista riippumatta

Monen ihmisen on vaikea levätä Jumalan varassa, ja siksi yritetään viimeiseen asti itse. Silloin ei tule mahdollisuutta kokea, mitä tarkoittaa asioiden jättäminen Jumalan varaan. Uupumisen vuoksi olen itse joutunut opettelemaan Jumalan varaan jättäytymistä myös työasioissa. Olen tehnyt määrätietoisia valintoja ennaltaehkäiseviksi toimenpiteiksi. Lähtökohtana on luottaa Jumalaan teoissa, vaikka tunnetasolla siihen ei pystyisikään. Yksi konkreettinen päätös on ollut pitää vähintään yksi oikea vapaapäivä viikossa — siis päivä, jolloin ei tee töitä enkä mitään muutakaan sellaista, mikä tuntuu pakolta tai rasittavalta. Se on eräänlainen sapatti, vaikka lähtökohta ei ole hengellinen.

Toinen konkreettinen päätös on ollut pysähtyä miettimään, mitkä ovat omat motiivit vaikeiden valintojen edessä. Onko valintojen salakavalana vaikuttimena pelko ja epäluottamus Jumalaan? Tämä on tarkoittanut sitä, että olen opetellut pitämään puoleni työpaikalla ja tuomaan myös esille asiat, jotka näen epäkohtina, senkin uhalla, että ihmissuhteet ja työilmapiiri ainakin hetkellisesti tulehtuisivat. Yritys, jossa ei voida käsitellä ristiriitoja ja epäkohtia, on tuhon tiellä. Se menettää tuottavuutta, asiakkaita ja hyviä työntekijöitä.

Yksi päivä viikossa levolle

Olen myös oppinut, että on tärkeää ”tankata” omia voimavarojaan. Joskus on tarpeen tehdä tavallista enemmän työtä, mutta on tärkeää, että aivot eivät käsittele työasioita vapaa-ajalla. Yksi vapaapäivä, joka on rentoutumisen ja mukavan tekemisen päivä, auttaa myös tässä asiassa. Minulla tuo päivä voi sisältää kirjojen lukemista, urheilua, ystävien tapaamista, sängyssä loikoilua tai jotain muuta päivän ”mielialaindeksin” mukaan. Tavoite on, että päivässä on mahdollisimman vähän asioita, joita on ”pakko tehdä”. Minun päiväni ei sisällä työsähköposteja, työhankkeiden suunnittelua, opiskelua, kodin siivousta eikä vaateostoksia. Suosittelen määrätietoista oman lepopäivän pitämistä!