Tämä on tositarina. ”Krisu” haki meiltä töitä. Pyrin saamaan muut rekrytointiin osallistuneet vakuuttuneiksi siitä, että meidän kannattaa haastatella tätä tyyppiä. Olin tehnyt kotiläksyni tutustumalla Krisun taustoihin. En tuntenut häntä, mutta tiesin hänen olleen monessa kristillisessä toiminnassa mukana. Minua kiehtoi ajatus, että Krisu voisi tuoda organisaatioomme dynamiikkaa, iloa ja ennen kaikkea esimerkin rehellisyydestä.

On paljon ominaisuuksia, joita työhaastattelussa olisi hyvä saada selville. Täydellisen kuvan saaminen hakijasta on mahdoton tehtävä, koska sellaista ei edes ole olemassa. Jokaisella haastattelijalla on omat kriteerinsä, mutta on paljon myös yleisesti vaadittavia ominaisuuksia — yhtiömuodosta, toimialasta ja kulttuurista riippumatta. Yksi tällainen on rehellisyys. Länsimaisessa yhteiskunnassa pidetään tärkeänä muun muassa sitä, että työntekijä ei varasta, että hän tekee työt sovitusti ja että hänen sanaansa voi luottaa.

Krisu istui pöydän toisella puolella rentona ja energisenä, tosin hieman varautuneena, niin kuin yleensä työhaastattelussa tahtoo käydä. Aika nopeasti esitin hänelle oppimani kysymyksen, jonka esitän aina kaikille haastateltaville. Koska kysymys on nerokas, harva sen esittämistä kyseenalaistaa. Mutta joskus joudun toki pohtimaan, onko järkevää esittää sitä ensimmäisten kysymysten joukossa. Jos siihen nimittäin vastaa väärin, voisi olla kaikkien ajansäästön kannalta tehokkainta kertoa hakijalle haastattelun olevan ohi, ehkä jo kahden minuutin kuluttua! En kuitenkaan suosittele tällaista pikalopetusta, koska aina siinä istuu epätäydellinen mutta silti äärimmäisen arvokas ihminen, jolle pitää myös olla armollinen. Sitä paitsi voi olla antoisaa tutustua hänen elämäntarinaansa, josta voi löytyä syitä harmilliseen, ei-toivottuun vastaukseen.

Kysymys kuuluu: ”Onko missään mielessä väärin sanoa soittajalle, että soittajan kysymä henkilö ei ole paikalla, vaikka hän onkin?” Eli jos soittaja haluaa puhua Annen kanssa ja vieressä istuva Anne kuiskaa: ”Kerro, että en ole paikalla, en nyt ehdi puhua.” Tilanne on vielä astetta haastavampi, jos Anne sattuu olemaan puheluun vastanneen henkilön esimies. No, esitettyäni kysymyksen Krisulle hän ei epäröinyt, suoristi selkäänsä ja vastasi: ”Vähän riippuu, kuka kysyy. Pystyn joustavasti vastaamaan sen mukaan, mikä on siinä hetkessä meille parasta. Valkoiset valheet ovat ihan ok”.  VOI EI!!! Miksi vastasit noin? Olisin halunnut sut meille töihin, ajattelin mielessäni. Kuinka voisin olla enää varma, että Krisu vastaisi työhaastattelun muihin kysymyksiin rehellisesti? Vai yrittääkö hän vain vastata kaikkiin kysymyksiin ”oikein”, että saisi paikan? On mahdollista, että hän vastaa rehellisesti, mutta en voi enää olla varma. Luottamus meni.

Tiedän, että kysymys on haastava. Krisu vastasi kuten kymmenet muutkin hakijat ovat vuosien saatossa tehneet. Mutta siihen on lopulta luontevaa ja helppoa vastata rehellisesti. On väärin valehdella soittajalle, mutta aina voi sanoa, että kyseinen henkilö on kyllä paikalla, mutta ei ole tällä hetkellä tavattavissa. Niin yksinkertaista se on! Lisäksi voi vielä todeta, että pyytää henkilöä ottamaan yhteyttä soittajaan, kun hän vapautuu.

Jos johtaminen ja henkilöstöpolitiikka rakennetaan totuuden pilareille, organisaatiossa alkaa säteillä keskinäinen luottamus. Yksi luottamuksen tärkeimpiä seurauksia on tehokkuuden dramaattinen lisääntyminen. Johtajan ei tarvitse koko ajan varmistella, tehdäänkö asiat sovitusti, vaan hän saa luottaa siihen. Työntekijät puhuvat toisilleen vain totta, eikä heidän tarvitse kysellä, pitääkö jonkun kertoma paikkansa. Näin henkilöstö oppii toimimaan myös ulospäin. Esimerkiksi asiakkaille pitää olla aina rehellinen, eikä heille koskaan saa luvata liikoja, vaikka kaupan saaminen sitä vaatisi. Kun asiakkaat tietävät tämän, rakentuu luottamus, joka on kaupankäynnissä pitkän asiakkuuden tärkein tekijä.

Totuus on. Totuus ei muutu mielipiteiden mukana, se on kuin kallio.  On viisasta rakentaa elämä ja sen ihmissuhteet kalliolle. Joskus totuus sattuu, mutta sille rakennetut ihmissuhteet pysyvät pystyssä myös myrskyn kohdatessa. Totuudessa pysyminen vaatii suoraselkäisyyttä ja rohkeutta, usein oman edun tavoittelemisen unohtamista. Erityisesti meidän kristittyjen pitää näyttää siitä esimerkkiä. Luottamus voi kadota sekunnissa, mutta sen rakentuminen kestää vuosia. Mieti, mitä itse vastaisit.

”Onko missään mielessä väärin sanoa soittajalle, että soittajan kysymä henkilö ei ole paikalla, vaikka hän onkin?”

Mika Arvaja, toimitusjohtaja