Ajatukseni ovat viime aikoina pyörineet erityisen paljon johtamisen arvoissa. Se onkin mielestäni äärimmäisen ajankohtainen teema, jota on syytä pohtia. 2010-luvun maailmaa voidaan kuvata ennustamattomuuden, epävarmuuden ja monimutkaisuuden maailmaksi. Tulevaisuuden ennakointi ja päätöksenteko ovat vaikeutuneet. Myös milleniaalit tuovat omia haasteitaan mukanaan. Milleniaalit ovat minun kaltaisiani 1980- ja 1990-luvuilla syntyneitä diginatiiveja, joilla on uudenlaisia tavoitteita, toimintatapoja, kokemusmaailmoja ja arvoja. Siksi omien arvojen pohtiminen on kenties tärkeämpää kuin koskaan. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen aihetta lyhyesti omasta milleniaalin näkökulmastani.

Kokemusteni myötä olen omissa arvopohdinnoissani päätynyt kolmeen elinvoimaiseen arvoon, jotka mielestäni kattavat lähes kaikki organisaatiot, toimialat ja työtehtävät. Olen ottanut nämä arvot itse päivittäiseen käyttöön ja nojaan toiminnassani hyvin vahvasti niihin. Nuo arvot ovat aitous, erinomaisuus ja ihmisläheisyys.

Aitoudella tarkoitan kahta asiaa. Ensinnäkin myös vaikeista asioista on puhuttava suoraan ja oikeilla nimillä. Mielestäni on turhaa kierrellä ja kaarrella. Luonnollisesti täytyy muistaa kunnioittava puhetyyli mutta myös nasevuus. Toiseksi: johtamisessa on korostettava ihmisen vapautta olla oma itsensä kokonaisvaltaisesti — ilman erottelua työelämän ja muun elämän välillä. Esimerkiksi milleniaalit eivät näe työtä identiteettiä määrittelevänä tekijänä vaan pikemminkin välineenä toteuttaa omaa itseään.

Kaksi muuta perusarvoani ovat erinomaisuus ja ihmisläheisyys. Erinomaisuus on Willow’sta ja GLS:stä tuttu. Minä tarkoitan sillä sitä, että työn ja tavoitteiden saavuttamiseen pyritään kaikin voimin ja että siihen kannustetaan esimerkillä johtaen. Ihmisläheisyys puolestaan tavoittelee sitä, että työntekijät kohdataan yksilöinä heidän omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin.

Milleniaalien erityispiirteitä ovat muun muassa halu oppia, kehittyä ja vaikuttaa merkityksellisessä työssä, jossa heidät kohdataan kokonaisvaltaisesti persoonina. Huomattavia haasteita johtajille, esimiehille ja organisaatioille asettaa se, etteivät pelkät olosuhdetekijät motivoikaan nuoria työntekijöitä. Nämä kolme arvoa voivat kuitenkin kuroa umpeen esimerkiksi kirkon ja liikemaailman välistä kuilua korostamalla sekä vahvaa suoriutumista että armollisia kohtaamisia.

Kirkolla riittää mielestäni opittavaa vaikeiden ja rohkeiden päätösten tekemisestä sekä strategisten tavoitteiden asettamisesta ja tavoittelusta, eli juuri siitä, mihin erinomaisuudessa pyritään. Bill Hybels esitti Helsingissä 6. helmikuuta 2016, että sekä oikeiden ihmisten valitseminen että asianmukainen suoriutumisen mittaaminen ovat olennaisia asioita seurakunnan johtamisessa. Etenkin jälkimmäinen jää usein seurakunnissa huomiotta. Liikemaailma puolestaan voisi oppia paljon armosta ja lähimmäisenrakkaudesta eli ihmisläheisyydestä.

Toivon herättäneeni sinussa uusia ajatuksia ja pohdintoja. Jätän pohdittavaksesi nämä kysymykset:

• Mitkä ovat haasteita, joiden kanssa sinä ja organisaatiosi kamppailette?
• Mitä opittavaa sinulla ja organisaatiollasi on?
• Mihin arvoihin sinä ja organisaatiosi perustatte johtamiskulttuurinne?

Aurinkoista kevään odotusta ja siunausta toivottaen
Roope Rajala