Ensimmäinen elämää ravisteleva GLS-kokemukseni on vuodelta 2006. Andy Stanley piti puheen aiheesta ”Ketä sinä huijaat?” Puheen pointti oli jotakuinkin, että hengellisen työn tekijöinä huijaamme joka tapauksessa jompaakumpaa: joko seurakuntaa työnantajana tai perhettämme. Kenenkään aika ei kerta kaikkiaan riitä molempien hoitamiseen kunnolla. Ja koska tunnemme syyllisyyttä sekä kotona (siitä, ettemme ole töissä) että töissä (siitä, ettemme ole kotona), pitää tehdä valinta.

Raamattu auttaa valitsemaan. Jeesus sanoi: ”Minä rakennan seurakuntani.” Paavali taas kehottaa miehiä ennen kaikkea ”rakastamaan vaimojaan”. (Kehotus puolison rakastamiseen pätee muuten myös seurakunnan naisjohtajiin.) Usein me ihmiset yritämme vaihtaa osia: teemme ylityötä saadaksemme seurakunnan pyörimään mutta laiminlyömme läheisemme.

Andy Stanley puki tuolloin sanoiksi elämäni keskeisen haasteen. Olin seurakunnan työntekijänä samaan aikaan kun kotona nökötti kolme alle kouluikäistä lasta. Syyllisyys oli lähes jokapäiväinen seuralainen. Silloin tein päätöksen. Päätin että en aio huijata perhettäni vaan mieluummin seurakuntaa (anteeksi vaan, pomo).

Nyt kun päätöksestäni on kulunut lähes kymmenen vuotta, voin sanoa että se on vaikuttanut elämääni ratkaisevasti. Olen usein ilman tunnontuskia antanut Jeesuksen huolehtia seurakunnastaan, kun olemme perheen kanssa kantaneet kaapista jonkin lautapelin. En ole myöskään ehtinyt mukaan jokaiseen ”tosi tärkeään” työpalaveriin, koska lapsella on ollut jokin esiintyminen.

Onko työni kärsinyt päätöksestäni? Ehkä vähän. Tai rehellisesti sanottuna: tuskin lainkaan. Toisaalta: onko perheeni hyötynyt? Sitäkin on vaikeaa mitata. Mutta sen tiedän, että en vieläkään kadu päivää, jolloin päätin ”huijata” seurakuntaa ja tulla ajoissa töistä kotiin.

Olen tuon ensimmäisen kerran jälkeen osallistunut lähes jokaiseen GLS-konferenssiin. Joka kerta olen saanut muutaman jumalallisen ”täräyksen”. Joskus olen kuullut periaatteesta, joka on liittynyt työelämän strategiseen suunnitteluun. Toisinaan olen oppinut uuden käytännön pitää palavereita.

Paras anti on yleensä kuitenkin näkynyt henkilökohtaisella tasolla: sydämen muutoksena, persoonan kasvuna. Uskonkin, että johtajuudessa on kyse ennen kaikkea opetuslapseudesta. Jumala kutsuu omiaan tulemaan sellaisiksi kuin heidät on tarkoitettu. Kun olemme omia itsejämme, täynnä häntä, vallankumous voi alkaa.

Tässä prosessissa omilla valinnoilla on keskeinen merkitys. Jos GLS-konferenssiin tullessaan ei ole valmis avaamaan sydäntään Jumalan muuttavalle työlle, vaikutus voi jäädä ulkokohtaiseksi. Jos taas tulee paikalle odotukset korkealla ja sydän avoinna, voi yllättyä siitä, miten Jumala muuttaa sisintä. Senkin olen huomannut, että vaikutus moninkertaistuu, kun asioista puhuu läheisten ihmisten kanssa. Siksi olen aina tullut konferenssiin sellaisten kanssa. Ja tulen tänäkin vuonna.