Häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
Kol. 1:28 (vuoden 1938 suomennos)

Olemme tottuneet siihen, että johtajat puhuvat, ja toivomme että heidän puheillaan on painoarvoa. Puhe ei kuitenkaan johda mihinkään, jos siitä ei seuraa tekoja.

Ajattelen itse, että johtajuuden ydintehtävänä on synnyttää puhetta, joka vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja josta seuraa tekoja. Kaikki muu johtajuudessa on edellä mainitun ketjureaktion vaikutusta. John Maxwell sanookin: ”Johtajuus on vaikuttamista.”

Hengellisessä työssä sanoille annetaan suuri painoarvo; saarnoja arvioidaan sen mukaan, miltä ne kuulostavat. Hyvä pastori puhuu hyvin ja huono pastori huonosti. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole.

Jeesus sanoi, että ”hedelmistä te siis tunnette heidät” (Matt. 7:20). Hän ei koskaan sanonut, että puheista vaan puheen synnyttämistä teoista. Onko meillä kuitenkaan mitään keinoa arvioida johtajiemme puheiden jälkeisiä tekoja?

Yleensä suomalaisessa kulttuurissa arvioidaan vasta sitten kun asiat ovat menneet pahasti pieleen. Jeesus tarttui usein uskonnollisten ihmisten puheeseen. Hän asetti heidät vastuuseen sanoistaan ja osoitti heidän sydämensä olevan kaukana heidän sanoistaan.

Seurakuntien elämä on muodostunut pitkälti puhumiskulttuurin varaan. Kun puhe kuulostaa teologisesti oikealta, siihen ei tarvitse puuttua. Vai pitäisikö?

Opin aikoinaan Bill Hybelsilta saarnan hyväksi tehdyn työn merkityksestä. Muistan, kun 1990-luvulla Göteborgin-konferenssissa hän kertoi tekevänsä keskimäärin kahdeksan tuntia ja yleensä enemmänkin töitä yhden puheensa vuoksi.

Aloin työstää omia puheitani pitempään, tutkin tausta-aineistoa, luin alkukielillä Raamatun rinnakkaiskohdat. Lopuksi hioin vielä kieliasun niin valmiiksi kuin suinkin pysyin. Saarnapönttöön astuessani olin erittäin latautunut kertomaan sanomani. Osasin saarnani yleensä jo niin hyvin ulkoa, että muistiinpanoihin ei juuri tarvinnut kajota, vaikka niissä olikin koko saarna kirjoitettuna sanasta sanaan.

Kokouksen jälkeen imin seurakuntalaisten palautetta: ”Olipa hyvä saarna” jne. Kaikki kuitenkin jäi tähän. Vasta myöhemmin ymmärsin, että minulle ja kuulijoille riitti tuona sunnuntaina hyvä puhe. Vähemmälle jäi se, millä mittaamme opetuksen vaikutusta käytännön elämään.

Juutalaisen ajattelun mukaan kuuleminen tarkoittaa sitä, että henkilö on kuullut vasta sitten kun hän on toiminut sanojen mukaan.

Organisaatio muuttuu vain teoilla. Opimme konsultoimaan konsultoimalla, rukoilemaan rukoilemalla, myymään tuotteita myymällä, todistamaan Jeesuksesta todistamalla.

Yksinkertaista. Asioita opittaessa puhe vaikuttaa merkittävästi motivaatioon ja visioon, mutta tulosten kannalta tekeminen on kaiken keskipisteessä.

Jääkiekkovalmentaja Risto Duffa kiteytti ajatuksen näin: puhe + ajattelu + toiminta = uusi yhteinen toimintakulttuuri. Toimintatavan muodostamiseen tarvitaan kaikki kolme yksittäistä vaihetta.

GLS-konferenssit ovat olleet puhekeskeisiä tapahtumia — erittäin hyviä sellaisia. Opetusten välissä on annettu osallistujille paljon hyviä kysymyksiä, joissa omaa tilannetta voidaan eritellä ryhmässä. Näin konferenssi etenee kaksi päivää. Lopputulos ratkeaa seuraavien 363 päivän aikana.

Miten muutamme kuulemamme käytännön teoiksi? Osa GLS:n kävijöistä ei tule konferenssiin uudelleen, koska puheet lisäävät sisäistä painetta, joka ei hellitä — kaikki jatkuu kuten ennenkin. Hyvien puheiden kuuleminen turhauttaa. Osalle käytäntöön soveltaminen on luonnollinen reaktio konferenssin jälkeen. Suurin osa kuulijoista on näiden välimaastossa.

GLS-konferenssin hyvää antia on jatkettu 363-GLS week’s video -aineistolla, jolla pyritään auttamaan kuulijaa soveltamaan konferenssissa kuulemansa käytäntöön. Aikuisopiskelijan kyky soveltaa kuulemaansa työhön riippuu siitä, missä määrin hän pystyy kokeilemaan sitä käytännössä. Opimme parhaiten tekemällä.

Hyvä menetelmä kuullun soveltamiseksi on Bill Hybelsin opettama 6 x 6 -menetelmä, jossa seuraavien kuuden viikon ajan keskitytään kuuteen keskeiseen asiaan työssä ja lopuksi arvioidaan jakson jälkeen saavutettuja tuloksia.

Tuloshakuisuus ei ole ainoastaan yrityskäsite — se on raamatullinen synonyymi sanalle hedelmä. Työmme hedelmän pitää olla mitattavissa, laskettavissa ja arvioitavissa.

Olen viime vuosina pyrkinyt siirtymään työssäni puhekeskeisyydestä enemmän tekoihin. Ja nauttinut siitä enemmän kuin stage-puheista.

Laskennallista suomalaisen miehen elämääni on jäljellä noin 20 vuotta. En enää mieti, mitä puhuisin jäljellä olevina vuosina, vaan mitä voisin tehdä. Olen päättänyt kuusi vuotta sitten tehdä kaikkeni toisten johtajien menestymiseksi palvelemalla heitä parhaan kykyni mukaan. Parasta siinä on tähän mennessä ollut se, että palvelemisessa ei tarvitse koskaan kilpailla kenenkään kanssa.

Mikä on sinun loppuelämäsi kilvoittelutehtävä?